Kevättä lupailevana sunnuntai-iltapäivänä tapasimme Rotterdamin Merimieskirkolla kuuden naisen voimin keskustellaksemme kuluneen kuukauden aikana lukemistamme kirjoista.
Positiivisia lukukokemuksia olivat tarjonneet eritoten Åsa Larssonin Uhrilahja sekä Hannu Väisäsen uutuus: Taivaanvartijat. Näiden lukijat suosittelivat kirjoja lämpimästi.
Arno Kotron Veitsen terällä, joka kertoo vankilakierteestä kirurgiksi nousseen Christer Lybäckin elämästä, nosti keskustelun aiheeksi poikkeukselliset elämänpolut sekä äärimmäiset ja lahjakkaat persoonallisuudet. Suurta vimmaa, intohimoa ja elämännälkää voi käyttää rakentavasti tai tuhoavasti, riippuen siitä mihin voima suuntautuu.
Asko Jaakonahon Onnemme tiellä -teosta suositeltiin myös. Hieno kirja kipeästä kansalaissodan jälkeisestä vaiheesta Suomen historiassa. Heinäveden kunnallisvaltuuston johtaja Onni Happonen, nuori sosiaalidemokraatti, murhattiin muilutuksen yhteydessä vuonna 1930. Paikkakunnalla syylliset tiedettiin, mutta tuomiolle joutuivat eri henkilöt ilmeisesti luvattua maksua vastaan. Keskustelimme siitä, millaisia sisällis- ja maailmansotien aikoina alkunsa saaneita tabuja ja salaisuuksia moni suomalainen suku kantaa vielä tänäkin päivänä.
Onni Happosen murhasta löytyy mielenkiintoinen ohjelma Ylen Elävästä Arkistosta.
“Punainen vaara, musta murha, valkoinen totuus” on jakso ohjelmasarjasta Ei vanhene koskaan.
Viime kerralla kirjakoriin lahjoituksena saadun Wolfram Eilenbergerin Minun suomalainen vaimoni oli ehtinyt lukea kaksi piirin osallistujaa. Teos ei ehkä kirjallisesti ole erityisen vaikuttava, mutta tarjoaa kyllä hupia ja tunnistamisen hetkiä: tältä me suomalaiset näytämme. Käsittelimme hetken stereotypioita. Eri puolilta Suomea kotoisin olevat lukijat liittävät erilaisia mielikuvia suomalaisuuteen. Kaikki kirjassa esitetyt itäsuomalaisen kulttuurin ominaispiirteet eivät olleet lukijoille lainkaan tuttuja.
Kritiikkiä herättivät Eve Hietamiehen Tarhapäivä sekä Riikka Pulkkisen Vieras. Vieras oli lukijan kokemuksessa jäänyt hajanaiseksi monine teemoineen sekä tarinalinjoineen ja Tarhapäivä oli koettu lieväksi pettymykseksi. Näille lukijoille Pulkkisen ja Hietamiehen edelliset kirjat olivat luoneet odotuksia, jotka eivät täyttyneet. Kirjat jakoivat ryhmän mielipiteitä, sillä Vieraasta useat olivat pitäneet ja Tarhapäivällekin löytyi puolustajansa. Eräs piirin jäsenistä piti Tarhapäivästä paljon sarjan ensimmäistä (Yösyöttö) enemmän. Hollannissa omat lapsensa kasvattanutta lukijaa oli viehättänyt “eksoottinen” lapsiperheen arki Suomessa.
Kirjakoriimme on saapunut uutuuksia:
Martti Anhava: Ajoissa lopettamisen taito
Katja Kallio: Säkenöivät hetket
Anne Tyler: Jää hyvästi
Seuraava tapaaminen on 7.4.
Lukemisiin!
No comments:
Post a Comment