Eve Hietamies: Tarhapäivä, Otava 2012
Uusimmassa kirjassaan Tarhapäivä Eve Hietamies jatkaa pari vuotta sitten ilmestyneestä Yösyötöstä tutun Antin elämää. Yösyötössä Antti jäi kaksin Paavo-vauvansa kanssa ja joutui isänä ottamaan täyden vastuun pienestä pojastaan heti alusta alkaen. Tarhapäivässä Paavo on kasvanut jo viisivuotiaaksi pojanvesseliksi ja kaksikon elämä on löytänyt uomansa radalla koti-päiväkoti-työpaikka. Elämä on tutun turvallista ja välillä tylsääkin – murmelipäiviä – kunnes erinäisten sattumien seurauksena kaksikon rauhaa sotkee Terttu, muutaman päivän Paavoa vanhempi naapurin napero. Terttu tuo mukanaan ihan uuden tyttöjen maailman, josta Antilla ei ole ollut aavistustakaan. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan tunnu olevan, joten Antin on sopeuduttava ja opeteltava tulemaan toimeen myös Tertun tavoilla.
Omat poikani ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin Paavo, joten pystyin vanhempana hyvin samaistumaan Antille tuttuun poikien maailmaan: dinosauruksiin, babuganeihin ja spidermaneihin. Sattumalta heti Tarhapäivän luettuani sain muutamaksi päiväksi kylään kummityttöni ja vaikka olenkin nainen – ja joskus itsekin ollut pikkutyttö - tunnistin silti niitä hämmennyksen tunteita, joita Antti tyttöjen maailman kohdatessaan koki; miten vierailta brätzit, ruusupampulat ja se nimeltä mainitsematon kissa Antista oikein tuntuivatkaan.
Omasta äitiysajastani olen asunut yli puolet Hollannissa, mutta päässyt kokemaan hetkellisesti välillä suomalaista tarhaelämääkin. Niinpä olikin hauska muistella niitä tarha-aikoja ja pohtia myös sitä, millaista rataa arkemme kulkisikaan, jos asuisimme nyt Suomessa. Varavaatelaatikoista ei ainakaan onneksi enää ole Antin tavoin tarvinnut stressata, mutta toisaalta kirjasta välittyy myös se ihana ja välittävä henkilökunta, joka suomalaisissa päiväkodeissa usein on vastassa. Samanlaista kasvatuskumppanuutta en täällä ole kohdannut, vaikka kokemukset lasteni opettajista täällä ovatkin pelkästään positiivisia.
Hietamies kirjoittaa vaikeistakin aiheista mukaansa tempaavasti ja hauskasti, ja Antin arjen sattumuksia on ilo lukea. Antti ei omien sanojensa mukaan hankkiudu tilanteisiin, hän vain joutuu niihin. Tapahtumien lomassa Hietamies kertoo välillä myös Yösyötön aikaisista asioista, eikä kirjojen lukeminen järjestyksessä ole varmastikaan välttämätöntä. Uskoakseni parhaiten Pasasten perhe-elämään kuitenkin pääsee sisään, kun seuraa Paavon kasvukäyrää syntymästä saakka ja hyppää Yösyötön jälkeen mukaan Tarhapäivän tapahtumiin. Oman herkullisen lisämausteensa kirjaan tuovat myös Yösyötöstä tutut monet muut mielenkiintoiset henkilöt.
Jaana Syrjä
PS Eve Hietamies kertoo Meidän Perhe –lehdessä (04/2012) arjestaan 6-vuotiaan poikansa Christopherin kanssa. Hietamies leikkii mielellään legoilla, mutta paljastaa myös, että poika oli saanut uuden lelun lähes jokaista lukua varten, jotta äiti oli saanut kirjoittaa rauhassa. Miten ihanan inhimillinen tunnustus!
PPS Tarhapäivästä puhuttiin myös Ylen Aamun kirjassa (7.6.2012), käykää katsomassa ja kuuntelemassa kirjan taustoista osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/1577897
