Kirjapiirin lokakuun tapaaminen, lainauslista uudistui

Kirjapiirin tapaamisessa sunnuntaina 6.10. oli 5 osallistujaa. Keskustelimme pitkään mm. Hannu Väisäsen ja Sofi Oksasen tuotannosta.

Kiinnostava aihe, joka nousi esiin kahden kirjapiiriläisen lukukokemuksista, oli käsikirjoituksen ja romaanikirjallisuuden limittyminen. Joskus kaunokirjallisuutta lukiessa häiritsee tekstissä jokin... Tunne, että kirja on ikäänkuin jo valmiiksi tehty tv-sarjan tai elokuvan käsikirjoitukseksi. Teokset, joiden kautta keskustelu nousi kirjapiirissä esiin, olivat molemmat kirjailijoilta (Antti Karumo, Carlos Ruiz Zafón), jotka tosiaan tekevät työkseen myös tv- ja elokuvakäsikirjoituksia. Mutta mikä tämän käsikirjoitusmaisuuden tunnun tekstiin tekee? Onko se dialogi, kerronta, kieli?

Kirjapiiriin vastikään liittyneeltä jäseneltä tuli hieno aloite lainauslistan uudistamiseksi. Kiitos!
Vastedes jokaiselle kirjalle on lainauskansiossa oma sivu, johon voi merkitä myös varauksen ja antaa tähtiä sekä kommentteja. Kaikki tämänhetkiset lainat siirretään uusille listoille marraskuun tapaamiseen mennessä.

Tavataan sunnuntaina marraskuun 3. päivä!

Kirjapiirin syyskausi alkoi

Sunnuntaina 8.9. aloitimme Rotterdamin Merimieskirkon kirjapiirin syyskauden. Mukaan saatiin kokeneiden piiriläisten lisäksi yksi uusi jäsen - tervetuloa!

Syksy käynnistyy muutamalla kiinnostavalla uutuudella, joista lämmin kiitos Otavalle.
Uutta oli myös kokoontumispaikka, joka tulevan talvikauden ajan on Aleidisstraat 18c.

Pulla, kahvi ja karjalanpiirakat olivat yhtä herkullisia kuin aina ennenkin.

Kesälomien lukusesonki on takana, mutta tästä alkaa pimentyvien iltojen kirjasyksy! Lukemisiin,
t. Liisa

Taas koukussa Carlos Ruiz Zafónin Barcelonaan

Carlos Ruiz Zafón: Marina

Otava 2013

Tuulen Varjo, Enkelipeli ja Taivasten Vanki -trilogian jälkeen on suomeksi ilmestynyt Carlos Ruiz Zafónin jo ennen edellämanittua sarjaa kirjoittama romaani Marina. 

Ruiz Zafónin taianomaisesta tyylistä pitävälle lukijalle Marina on herkkupala. Tutut elementit: menneiden aikojen Barcelona, aavemaiset tapahtumapaikat ja näppärä dialogi löytyvät tästäkin teoksesta. Ennenkaikkea Marina on lumoavan haikea tarina rakkaudesta, kuolemasta ja kaiken katoavaisuudesta. Samalla se on koukuttava jännitys- ja kauhukertomus.

Kiehtovaa on se, kuinka tekstin surumielisyydessä on jotakin lohdullista. Carlos Ruiz Zafón sisällyttää tekstiinsä pieniä viisauksia, suoranaisia aforismeja. Teoksen hahmoilla on kullakin omat keinonsa elämän haurauden tuoman tuskan kanssa elämiseen. Kuka pakenee materialismiin ja ahneuteen, kuka viettää aikansa pohtimalla, mitä olisi tapahtunut jos olisi valinnutkin toisin. Sankareiksi nousevat ne, jotka pystyvät voittamaan oman kuolemanpelkonsa auttaessaan muita, jotka eivät pakene sitä tosiasiaa että olemme katoavaisia olentoja. Jäljelle jää vain se, miten olemme kohdelleet toisia kaltaisiamme.

Liisa Aholainen

Kevään viimeinen kirjapiiri ja muuttouutisia

Kevätkauden viimeinen kirjapiirin tapaaminen oli sunnuntaina 2.6.

Paikalla oli seitsemän osallistujaa. Keskustelimme luettujen kirjojen lisäksi siitä, millaisia teoksia kesällä on mukavaa lukea ja suosittelimme toisillemme lomalukemista.

Dekkarit ovat klassista riippumattoseuraa ja tämän kesän kiinnostavimpia on Kati Hiekkapellon Kolibri. 

Jos sinulla on aikaa uppoutua ajatteluun haastavaan tekstiin, oiva valinta on Jaakko Yli-Juonikkaan omaperäinen, tiedettä ja fiktiota yhdistelevä, 650-sivuinen Neuromaani. Koskettavia kohtaloita ja ihmismielen taidokasta kuvausta arvostavalle kirjapiirimme suosittelee kevään uutuuksista näitä helmiä: Katja Kallio, Säkenöivät hetket sekä Tua Harno, Ne jotka jäävät. 

Eilinen kirjapiirikerta jää historiaan viimeisenä tapaamisenamme merimieskirkon ‘s-Gravendijkwalin tiloissa ennen suurta peruskorjausta, joka alkaa heinäkuussa. Syksyn 2013 ja kevään 2014 ajan kirjapiiri kokoontuu Rotterdamin merimieskirkon väliaikaisissa tiloissa (vain kivenheiton päässä ‘s-Gravendijkwalilta) osoitteessa Aleidisstraat 18 C, 3021 SK Rotterdam.

Tapaamisiin täällä syyskuun 8. päivä: Aleidisstraat 18 C

Iltapäivän päätteeksi pakkasimme piirin kirjat muuttoa varten. Toivomuksena olisikin, että ne kirjat, jotka ovat nyt lainassa pidetään tallessa kesän yli ja palautetaan syksyn ensimmäisessä kokoontumisessamme sunnuntaina 8.9.2013. Näin ei teoksia joudu hukkaan muuton tiimellyksessä.

Lukuiloa ja onnellista kesää, nähdään syksyllä!

P.S.: Peruskorjauksen vuoksi joudutaan koko merimieskirkkorakennus tyhjentämään ja urakkaan tarvitaan kaikkien apua. Isoja muuttotalkoita pidetään keskiviikkoisin 26.6., 3.7. ja 10.7. Kaikkina näinä päivinä työ aloitetaan noin klo 10. Mikäli pääset apujoukkoihin mukaan yhtenä tai useampana talkoopäivänä, ota yhteyttä sosiaalikuraattori Eeva-Mariaan, puh. 06 1302 0977 tai eeva-maria.ranta(at)merimieskirkko.fi.

Kirjapiirissä 7.4.

Nyt pitää kirjallisuuspiirimme jäsenillä kiirettä, niin monta hyvää uunituoretta kirjaa meillä on luettavana. Lisäksi lukijoilla kiertää edelleen viime vuonna saatuja teoksia, joihin moni on halunnut tutustua. Huhtikuun kokoontumiseen saapui seitsemän osallistujaa, jotka olivat lukeneet yhteensä 21 kirjaa. Näistä riitti keskustelunaihetta ja monenlaisia mielipiteitä.

Ensiesittelyssä oli kevään uutuuksista Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät, Katja Kallion Säkenöivät hetket, Kati Hiekkapellon esikoisdekkari Kolibri, Grace McCleenin Ihana maa sekä Juhani Karilan Gorilla. Kaiken kaikkiaan laadukkaita, lukemisen arvoisia teoksia ja hyvin erilaisia. Toivottavasti ehdimme kirjoittaa näistä myös erillisiä arvioita, niin kiinnostavia ne ovat. Esimerkiksi Hiekkapelto kiilaa Kolibrilla suoraan pohjoismaisten laatudekkarien genreen käsittelemällä yhteiskunnallisia asioita samalla kun lukija pyristelee jännityskoukussa. Tua Harno kertoo kauniisti parisuhteen ja läheisyyden kaavoista, siitä miten sama näytelmä esitetään kerta toisensa jälkeen eri sukupolvessa.

Juhani Karila puolestaan ravistelee lukijaa absurdeilla ja väkivaltaisilla tarinoillaan... Niin, näissä kirjoissa riittää pureskeltavaa!

Joel Haahtelan Traumbach nousi esiin kirjana, joka on miellyttänyt, koskettanut tai kiehtonut kaikkia meitä, jotka olemme sen lukeneet. Traumbach ansaitseekin paikan kaikkien aikojen yksimielisimpien suosikkien listalla.

Lopuksi keväisen kevyt ja viihdyttävä lukuvinkki -

Sinikka Nopola: Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla

Tapaamisiin toukokuun 5. päivä!

Taivaanvartijat

Hannu Väisänen: Taivaanvartijat, Otava 2013

Tunnustan kuuluvani Hannu Väisäsen kirjallisen tyylin vannoutuneisiin faneihin. Odotukseni olivatkin korkealla kun sain käsiini neljännen osan Anteron esteettisiä seikkailuja. En pettynyt. Pikemminkin tulin taas hurmatuksi suorilta jaloilta...

Taivaanvartijoissa Antero kamppailee synnyinkaupunkinsa Oulun ja Helsingin Kontulan seurakuntien moraalinvartijoiden kanssa joutuessaan puolustamaan omaa taiteellista ilmaisuaan. Tragikomiikkaa lähentelevien alttarimaalausprosessien myötä Antero ymmärtää oman sävellajinsa: hänen syntymälahjansa on nähdä kauneutta, pyhyyttä ja merkitystä arkisissa tapahtumissa ja yksityiskohdissa.

Väisäsen teksti on täsmällistä mutta runsasta. Se vilisee hurmaavia sanoja ja sanontoja. Kieli on yhtä yksityiskohtia syleilevää kuin Antero itsekin. Vai mitä sanotte tästä: “(...) ihaillessani oikuttelevassa tuulessa lepattavien välikausitakkien poimuja (...)” 

Huomasin lukiessani tekeväni listaa sanoista, joita haluan omaksua aktiiviseen kielenkäyttööni: ‘eloisa’, ‘piinallinen’, ‘hullunkurinen’, ‘tykönään’, ‘kylkimyyry’, ‘etappi’,’hyötäminen’, ‘putto ja teriö’... Vain muutamia mainitakseni. Väisäsen käyttämissä sanoissa on samaa glamouria ja laadukkuuden tuntua kuin isoäidiltä perityssä mittatilausiltapuvussa. Värien kuvailijana kirjallisin keinoin Hannu Väisänen on mestari. Minulle ulkomailla asuvana suomalaisena Hannu Väisäsen kieli on kuin rekkalastillinen ruisleipää, salmiakkia ja puolukoita kotiovelle toimitettuna. Ylenpalttinen annos ihanaa suomenkieltä, jota haluaa nautiskella.

Omaelämäkerrallisen romaanisarjan kaikissa teoksissa (Vanikan palat 2004, Toiset kengät 2007, Kuperat ja koverat 2010, Taivaanvartijat 2013) olen pitänyt niiden positiivisesta yleisvireestä. Vaikeatkin kokemukset ja varsinaiset vääryydet kuvataan ilman katkeruuden häivää. Itseironinen huumori ja hyväksyntä värittävät näitä viisaita kirjoja.

Anteron tarina ei ole tilitys vaan kokonaistaideteos.

Liisa Aholainen

p.s. Ylen aamutelevision Aamun kirjassa haastateltiin Hannu Väisästä 14.2.

ohjelman voi katsoa Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/tv/1832147

Maaliskuun kirjapiirikuulumiset

Kevättä lupailevana sunnuntai-iltapäivänä tapasimme Rotterdamin Merimieskirkolla kuuden naisen voimin keskustellaksemme kuluneen kuukauden aikana lukemistamme kirjoista.

Positiivisia lukukokemuksia olivat tarjonneet eritoten Åsa Larssonin Uhrilahja sekä Hannu Väisäsen uutuus: Taivaanvartijat. Näiden lukijat suosittelivat kirjoja lämpimästi.

Arno Kotron Veitsen terällä, joka kertoo vankilakierteestä kirurgiksi nousseen Christer Lybäckin elämästä, nosti keskustelun aiheeksi poikkeukselliset elämänpolut sekä äärimmäiset ja lahjakkaat persoonallisuudet. Suurta vimmaa, intohimoa ja elämännälkää voi käyttää rakentavasti tai tuhoavasti, riippuen siitä mihin voima suuntautuu. 

Asko Jaakonahon Onnemme tiellä -teosta suositeltiin myös. Hieno kirja kipeästä kansalaissodan jälkeisestä vaiheesta Suomen historiassa. Heinäveden kunnallisvaltuuston johtaja Onni Happonen, nuori sosiaalidemokraatti, murhattiin muilutuksen yhteydessä vuonna 1930. Paikkakunnalla syylliset tiedettiin, mutta tuomiolle joutuivat eri henkilöt ilmeisesti luvattua maksua vastaan. Keskustelimme siitä, millaisia sisällis- ja maailmansotien aikoina alkunsa saaneita tabuja ja salaisuuksia moni suomalainen suku kantaa vielä tänäkin päivänä.

Onni Happosen murhasta löytyy mielenkiintoinen ohjelma Ylen Elävästä Arkistosta.

“Punainen vaara, musta murha, valkoinen totuus” on jakso ohjelmasarjasta Ei vanhene koskaan.

Viime kerralla kirjakoriin lahjoituksena saadun Wolfram Eilenbergerin Minun suomalainen vaimoni oli ehtinyt lukea kaksi piirin osallistujaa. Teos ei ehkä kirjallisesti ole erityisen vaikuttava, mutta tarjoaa kyllä hupia ja tunnistamisen hetkiä: tältä me suomalaiset näytämme. Käsittelimme hetken stereotypioita. Eri puolilta Suomea kotoisin olevat lukijat liittävät erilaisia mielikuvia suomalaisuuteen. Kaikki kirjassa esitetyt itäsuomalaisen kulttuurin ominaispiirteet eivät olleet lukijoille lainkaan tuttuja.

Kritiikkiä herättivät Eve Hietamiehen Tarhapäivä sekä Riikka Pulkkisen Vieras. Vieras oli lukijan kokemuksessa jäänyt hajanaiseksi monine teemoineen sekä tarinalinjoineen ja Tarhapäivä oli koettu lieväksi pettymykseksi. Näille lukijoille Pulkkisen ja Hietamiehen edelliset kirjat olivat luoneet odotuksia, jotka eivät täyttyneet. Kirjat jakoivat ryhmän mielipiteitä, sillä Vieraasta useat olivat pitäneet ja Tarhapäivällekin löytyi puolustajansa. Eräs piirin jäsenistä piti Tarhapäivästä paljon sarjan ensimmäistä (Yösyöttö) enemmän. Hollannissa omat lapsensa kasvattanutta lukijaa oli viehättänyt “eksoottinen” lapsiperheen arki Suomessa.

Kirjakoriimme on saapunut uutuuksia:

Martti Anhava: Ajoissa lopettamisen taito

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Anne Tyler: Jää hyvästi

Seuraava tapaaminen on 7.4.

Lukemisiin!

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö, Otava 2013

1950-luku, Lontoon East End ja Worthin kätilökoulutus nunnien äityshuollossa. Vauva- ja synnytysromantikkona tartuin kirjaan kuin herkkuleivokseen. Täytteiden määrä yllätti, kermavaahtoa ja hilloa oli tarjolla lähinnä kuvauksissa nunnien päivystyksen jälkeisistä, Viisikon eväisiin verrattavista yhden hengen brunsseista. Päällimmäisenä jäi kirjasta suuhun vahva elämänmaku. Nunnien puutteellisissa oloissa ja täpötäysissä slummeissa harjoittama ammattitaito ja luottamus elämään tekivät minuun vahvan vaikutuksen. Ihmeidentekijöitä heidän rinnallaan olivat myös äidit, jotka kasvattivat ja rakastivat valtaviakin pesueita lapsia äärimmäisissä olosuhteissa. Worth tarkkailee sitä arvoituksellista energiaa, jolla nunnat tekevät jokapäiväistä työtään ja kasvaa kuin vaivihkaa hajujen ja kuvotuksen kanssa kamppailevasta kokelaasta palvelemaan sydämellään.  Maistui minulle leivoksen parhaana täytteenä!

Pauliina Holma

Suomalainen väitöstutkimus lukupiireistä

Helsingin Sanomat kertoo tänään tutkimuksesta, joka käsittelee lukupiirejä ja niiden osallistujia Suomessa otsikolla "Lukupiirit ovat koulutettujen naisten harrastus".
Väitöstutkimuksen on tehnyt kirjailija Suvi Ahola ja se tarkastetaan Helsingin yliopistossa tulevana lauantaina 23.2.

Helsingin Sanomien mukaan tutkimus toi ilmi että lukupiirien tyypillisimmät osallistujat ovat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia, hyvin koulutettuja ja keskiluokkaisia naisia. Tutkimuksessa oli mukana 149 lukupiiriä, joiden jäsenistä miehiä löytyi alle 10 prosenttia. Lukupiireihin osallistumisen motiiveiksi mainitaan kirjoista keskustelemisen lisäksi yhdessä olo, kulttuuriharrastuksen jakaminen muiden kanssa.

Aholan väitöskirja Lukupiirien Suomi: Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä 2009 on luettavissa elektronisena julkaisuna Helsingin yliopiston E-thesis -palvelussa.

Kirjapiirissä 3.2.

Helmikuun ensimmäisenä sunnuntai-iltapäivänä kirjapiiri kokoontui Rotterdamin merimieskirkon kirjastossa kahvikupposten äärellä. Paikalla oli yhdeksän osallistujaa, jotka olivat lukeneet yhtä ja toista sitten viime kerran. Keskustelu liikkuikin hyvin monenlaisissa aihepiireissä.

Yhtenä teemana nousivat esiin perhesuhteet ja perheessä nähdyksi tulemisen tarve, kaipuun ja kohtaamattomuuden ristiriita. Tähän keskustelua ohjasivat piiriläisten tuoreet lukukokemukset kirjoista Anne B. Radge: Berliinin poppelit, Laura Honkasalo: Eropaperit, Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta, Piia Posti: Talven jälkeen valo sekä Eeva Rohas: Syvä pää.

Sivusimme myös kahden teoksen kautta (Riikka Pulkkinen: Vieras, Ulf Lundell: Säämies) erästä vakioaihetta, kirjailijan ja lukijan samaistumiskykyä. Joskus tuntuu ihmeelliseltä, kuinka esimerkiksi nuori kirjailija onnistuu tavoittamaan ja kuvaamaan uskottavasti ikääntyneen hahmon ajatuksia ja tunteita. Kokemuksia on siis mahdollista kuvitella. Ja kun kokemus on hyvin kuviteltu ja kuvattu, sen kautta saattaa lukijakin saada kokemuksia oman maailmansa ulkopuolelta. Mikäli kuvauksesta jää puuttumaan jotakin, hahmot tuntuvat yksiulotteisilta. Toisaalta joskus lukija ei ole vastaanottavaisessa mielentilassa tai omaa itse riittävää kokemusta pystyäkseen samaistumaan hahmoon. Tai saattaa olla että lukijan omat kokemukset saavat tuntemaan vastenmielisyyttä kirjan hahmoja kohtaan.

Silloin tällöin samaistuminen ei vaadi juurikaan ponnistuksia, esimerkkinä tästä piirimme jäsen, joka on tuore äiti ja lukenut Eve Hietamiehen Yösyötön...

Lopuksi käsiteltiin myös islamilaisuutta kahden erilaisen teoksen kautta, joista toinen veti lukijan mukaansa ja jätti toivomaan lisää (Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu) ja toinen kuljettaa pikajuoksua läpi islamin historian hyvin perusteellisesti, opettavaiseen sävyyn (Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka).

Uunituoreina Otavalta kirjapiiriin oli saapunut neljä teosta:
Grace McCleen: Ihana maa

Juhani Karila: Gorilla

Chad Harbach: Pelin henki

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Nämä kirjat ovat nyt ensimmäisillä lukijoillaan ja käsittelemme niitä toivottavasti ensi tapaamisessa.

Lapin sodasta päiväkotiin ja taideväärennöksiin...

Kirjapiirin kevätkausi avattiin Rotterdamin merimieskirkon kirjastossa tänään neljän osallistujan voimin. Tilaisuutta juhlistettiin valkosuklaa-puolukkakakulla... Ihanaa. Kiitos Irma!

Joululomilla olimme ehtineet lukea teoksen jos toisenkin. Keskustelu polveili myös aiemmin luettuihin kirjoihin, jotka jotenkin liittyivät nyt ajankohtaisten tematiikkaan.
Esiteltyjä kirjoja tänään:

Carlos Ruiz Zafón trilogia: Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki

Heidi Köngäs: Dora, Dora / Katja Kettu: Kätilö

Åsa Larsson: Uhrilahja

Eve Hietamies: Tarhapäivä

Jonas Jonsson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Stan Lauryssens: Dali ja minä

Ulf Lundell: Säämies

Seuraava tapaaminen on helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina klo 14.
Lukuiloa!

Uuden vuoden tervehdys kirjapiiristä

Terveiset Rotterdamista!
Nyt alkanut vuosi tuo mukanaan muutoksen tuulia, kun Rotterdamin Merimieskirkon tiloissa alkaa toukokuussa peruskorjaus. Tässä blogissa tullaan tiedottamaan remonttiin liittyvistä asioista niiltä osin kuin se vaikuttaa kirjapiirin toimintaan. Yhteystiedot ja kokoontumiskerrat voi tarkistaa kirjapiirikalenterista .
Kirkonkirjat -blogimme aktivoituu muutenkin. Kirja-arvioiden lisäksi alamme julkaista piirin kuulumisia joka kuukausi, aina kokoontumisten jälkeen.
Vuoden ensimmäinen kirjapiiritapaaminen on 13.1.
Lukemisiin,
Liisa Aholainen