Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen, Otava 2007

Ensin hymyilytti, sitten tirskutti ja nauratti ääneen.
Välillä ei voinut kuin hirnua.

Kirjan päähenkilön, Mikko Virtasen "kansalaisuustransuus", pyrkimys saavuttaa ruotsalaisuus hinnalla millä hyvänsä, on niin överiä luettavaa, että olettaisin kirjoitusprosessin olleen kirjailijallekin hulvatonta ajanvietettä.

Ruotsin yhteiskuntapolitiikkaa tuntematta, kävi Nousiaisen kuvaama "sosiaalidemokraattinen ihanne Ruotsi" kyllä hyvin selväksi, jopa tylsistymiseen asti. Samalla teema loi tarinalle kuitenkin sen vaatiman selkärangan.

Mikko Virtasen vaiherikas matka ruotsalaisuuteen ja takaisin "kotiin", suomalaiseksi juurikin Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun siivittämän tunnelatauksen kautta, kiteytti kliseitä ja tyypittelyä kukkurallaan olevan kirjan hauskaksi lukupaketiksi.

Vadelmaveneen makea maku suussani tartun mielelläni seuraavaankin Nousiaiseen.

Sanna-Maria Tiusanen

Kieli-ilottelua lyyrisille lapsille ja aikuisille

Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: 

Allakka Pullakka / Yökyöpelit, Otava 2011

Yhteisnide sisältää aiemmin julkaistut kirjat Allakka Pullakka (2004) ja Yökyöpelit (2008)

Saimme tämän teoksen kirjapiiriin Otavalta viime syksynä. Onneksi Joulupukki toi meille Suomesta oman kappaleen, sillä tästä on tullut pian neljä täyttävän poikani suosikki. Loruja luetaan päivittäin ja muutamia niistä lapsi rallattelee itsekseen leikkiensä lomassa. On hauskaa kuunnella kun hän latelee antaumuksella eläytyen:“Illalla kullalla hilloo on pullalla / Illalla kullalla hilloo on pullalla / Illalla kullalla hilloo on! / Oi hillo!”. Suomen kaksoiskonsonantit tulevat opituksi ihan itsestään...

Laura Ruohosen runot ovat iloisia, jännittäviä, vitsikkäitä ja hurjiakin pikku kertomuksia. Niissä on paljon lasta kiehtovia yksityiskohtia. Aikuinen löytää riveiltä ja niiden väleistä elämän totuuksia ja huumoria. Kieli on ihastuttavan rikasta. Loruja ääneen lukiessa saa olla tarkkana, sillä kieli menee solmuun, jollei mieli ole mukana. Tarinallisia kohtia poikani kuuntelee tarkkaavaisesti ja rytmikkäisiin rallatuksiin hän osallistuu itse. Kirjan huippuhetkiä on kun yhdessä kajautamme “oooo makaroni!” (runossa Allakka pullakka) ja “räpylät läppää däpädipadäppää diiiiiiiiii!” (Ruokki räyskä ja riskilä). Erika Kallasmaan taidokas kuvitus on hauska ja tukee tekstiä. Lapsesta on mukavaa etsiä sivuilta nakertajaa ja muita tutuiksi tulleita hahmoja.

Allakka Pullakka/Yökyöpelit on tullut sitä rakkaammaksi, mitä enemmän sitä on luettu. Lorujen tutut rytmit ja hassut tarinat kestävät toistoa, tai ennemmin paranevat päivittäisessä käytössä. Ulkomuistiin tarttuneita säkeitä voi lisäksi käyttää apuna kun lapsen pitäisi jaksaa nousta itse portaat tai kävellä kaupasta kotiin. Yhdessä runoja lausuen jalka nousee huomaamatta. Mielenkiintoisena lisänä tulevat ohikulkijoiden ilmeet, sillä suomalainen aksentti on Hollannissa melko eksoottinen ja näissä riimeissä sen eksoottisuus pääsee iloisesti oikeuksiinsa.

Liisa Aholainen

Rotterdamin Merimieskirkon kirjapiiri nyt myös verkossa

Tervetuloa Rotterdamin kirjapiirin uuteen blogiin!

KirkonKirjoissa piirin osallistujat julkaisevat arvioita ja kommentteja luetuista kirjoista. Täältä löydät myös tiedot kokoontumisajoista ja mahdollisista muista tapahtumista.