Jennifer Worth: Hakekaa kätilö, Otava 2013

1950-luku, Lontoon East End ja Worthin kätilökoulutus nunnien äityshuollossa. Vauva- ja synnytysromantikkona tartuin kirjaan kuin herkkuleivokseen. Täytteiden määrä yllätti, kermavaahtoa ja hilloa oli tarjolla lähinnä kuvauksissa nunnien päivystyksen jälkeisistä, Viisikon eväisiin verrattavista yhden hengen brunsseista. Päällimmäisenä jäi kirjasta suuhun vahva elämänmaku. Nunnien puutteellisissa oloissa ja täpötäysissä slummeissa harjoittama ammattitaito ja luottamus elämään tekivät minuun vahvan vaikutuksen. Ihmeidentekijöitä heidän rinnallaan olivat myös äidit, jotka kasvattivat ja rakastivat valtaviakin pesueita lapsia äärimmäisissä olosuhteissa. Worth tarkkailee sitä arvoituksellista energiaa, jolla nunnat tekevät jokapäiväistä työtään ja kasvaa kuin vaivihkaa hajujen ja kuvotuksen kanssa kamppailevasta kokelaasta palvelemaan sydämellään.  Maistui minulle leivoksen parhaana täytteenä!

Pauliina Holma

Suomalainen väitöstutkimus lukupiireistä

Helsingin Sanomat kertoo tänään tutkimuksesta, joka käsittelee lukupiirejä ja niiden osallistujia Suomessa otsikolla "Lukupiirit ovat koulutettujen naisten harrastus".
Väitöstutkimuksen on tehnyt kirjailija Suvi Ahola ja se tarkastetaan Helsingin yliopistossa tulevana lauantaina 23.2.

Helsingin Sanomien mukaan tutkimus toi ilmi että lukupiirien tyypillisimmät osallistujat ovat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia, hyvin koulutettuja ja keskiluokkaisia naisia. Tutkimuksessa oli mukana 149 lukupiiriä, joiden jäsenistä miehiä löytyi alle 10 prosenttia. Lukupiireihin osallistumisen motiiveiksi mainitaan kirjoista keskustelemisen lisäksi yhdessä olo, kulttuuriharrastuksen jakaminen muiden kanssa.

Aholan väitöskirja Lukupiirien Suomi: Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä 2009 on luettavissa elektronisena julkaisuna Helsingin yliopiston E-thesis -palvelussa.

Kirjapiirissä 3.2.

Helmikuun ensimmäisenä sunnuntai-iltapäivänä kirjapiiri kokoontui Rotterdamin merimieskirkon kirjastossa kahvikupposten äärellä. Paikalla oli yhdeksän osallistujaa, jotka olivat lukeneet yhtä ja toista sitten viime kerran. Keskustelu liikkuikin hyvin monenlaisissa aihepiireissä.

Yhtenä teemana nousivat esiin perhesuhteet ja perheessä nähdyksi tulemisen tarve, kaipuun ja kohtaamattomuuden ristiriita. Tähän keskustelua ohjasivat piiriläisten tuoreet lukukokemukset kirjoista Anne B. Radge: Berliinin poppelit, Laura Honkasalo: Eropaperit, Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta, Piia Posti: Talven jälkeen valo sekä Eeva Rohas: Syvä pää.

Sivusimme myös kahden teoksen kautta (Riikka Pulkkinen: Vieras, Ulf Lundell: Säämies) erästä vakioaihetta, kirjailijan ja lukijan samaistumiskykyä. Joskus tuntuu ihmeelliseltä, kuinka esimerkiksi nuori kirjailija onnistuu tavoittamaan ja kuvaamaan uskottavasti ikääntyneen hahmon ajatuksia ja tunteita. Kokemuksia on siis mahdollista kuvitella. Ja kun kokemus on hyvin kuviteltu ja kuvattu, sen kautta saattaa lukijakin saada kokemuksia oman maailmansa ulkopuolelta. Mikäli kuvauksesta jää puuttumaan jotakin, hahmot tuntuvat yksiulotteisilta. Toisaalta joskus lukija ei ole vastaanottavaisessa mielentilassa tai omaa itse riittävää kokemusta pystyäkseen samaistumaan hahmoon. Tai saattaa olla että lukijan omat kokemukset saavat tuntemaan vastenmielisyyttä kirjan hahmoja kohtaan.

Silloin tällöin samaistuminen ei vaadi juurikaan ponnistuksia, esimerkkinä tästä piirimme jäsen, joka on tuore äiti ja lukenut Eve Hietamiehen Yösyötön...

Lopuksi käsiteltiin myös islamilaisuutta kahden erilaisen teoksen kautta, joista toinen veti lukijan mukaansa ja jätti toivomaan lisää (Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu) ja toinen kuljettaa pikajuoksua läpi islamin historian hyvin perusteellisesti, opettavaiseen sävyyn (Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka).

Uunituoreina Otavalta kirjapiiriin oli saapunut neljä teosta:
Grace McCleen: Ihana maa

Juhani Karila: Gorilla

Chad Harbach: Pelin henki

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Nämä kirjat ovat nyt ensimmäisillä lukijoillaan ja käsittelemme niitä toivottavasti ensi tapaamisessa.