Tartuin Dora, Doraan suurin odotuksin, sillä Heidi Köngäs on vakuuttanut kirjapiirimme lukijat etenkin teoksellaan Jokin sinusta (2008). Tämä Köngäksen aiempi romaani on ollut kirjapiirimme suuri suosikki, josta kaikki ovat pitäneet – Dora, Dorasta en uskalla vielä sanoa samaa. Kirjan nimi Dora antaa jonkinlaisen romanttisen ennakko-oletuksen kirjan päähenkilöstä, mutta osoittautuu täysin vääräksi tulkinnaksi: nimeen Dora ei liity kirjassa pisaraakaan romantiikkaa. En kuitenkaan näe tämän ennakkokäsityksen murentumista huonona asiana vaan aivan päinvastoin.
Heidi Köngäs on aiemmissa kirjoissaan (ainakin Jokin sinusta ja Hyväntekijä) käsitellyt ulkosuomalaisuuden teemaa. Dora, Dorassa aihe kääntyy päälaelleen, kun ulkomaalaisten ryhmä saapuu Suomeen. Kirjassa eletään vuotta 1943 ja tapahtumapaikkana on Suomen Lappi. Suomeen saapuvaan seurueeseen kuuluvat mm. Hitlerin varusteluministerinä toimiva Speer, hänen sihteerinsä Annemarie sekä saksalaisia sotilaita viihdyttämään pakotettu taikuri. Näiden hahmojen kautta, heidän ajatustensa vuoropuheeena, Köngäs kuljettaa kirjan tarinaa eteenpäin. Merkittävä rooli on myös ryhmän mukana kulkevalla suomalaisella tulkilla. Vaikka osa kirjan tapahtumista vaikuttaa hyvin ennalta arvattavalta, ei loppu kuitenkaan ole etukäteen nähtävissä, onneksi.
Ihailen Köngäksen rohkeutta tarttua vaikeisiin aiheisiin, mutta erityisesti sitä, miten hän asettuu Speerin ja jopa Hitlerin pään sisään tulkiten heidän ajatuksiaan ja tunteitaan (tai tunteettomuuttaan). Koska kirja perustuu todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin, on se näin ollen sekoitus faktaa ja fiktiota. Missä määrin, sitä en osaa sanoa, mutta en koe sen olevan kirjassa olennaisinta. Köngäs on selvästi perehtynyt aiheeseen perusteellisesti, mutta historiallisia faktoja tärkeämpää ainakin itselleni oli kuvaus henkilöiden sisäisestä maailmasta ja heidän motiiveistaan. Siinä Köngäs onnistuu ja kerronta on niin uskottavaa, että se monesti jopa kuvottaa.
Köngäksellä on kyky tuoda historian vaikeat tapahtumat tähän päivään, sillä kuten Jokin sinusta kuvasi uskottavasti suomenruotsalaisten tuntemuksia 1960-luvulla, vie Dora, Dora todentuntuisesti tapahtumat 1940-luvun Lappiin. Jokin sinusta oli Köngäksen omaelämäkerrallinen romaani, minkä vuoksi se ihastutti myös aitoudellaan. Sama henkilökohtaisuuden tuntu jää puuttumaan Dora, Dorasta, ymmärrettävästi. Vaikka kirja olikin jotain muuta kuin odotin, pidin erityisesti Köngäksen tavasta kirjoittaa tapahtumista yksityiskohtaisesti ja vahvoja mielikuvia luoden. Näin ulkosuomalaisena haikeutta herätti vaikkapa se, miten pakkaslumi narskuu saappaiden alla. Kaiken kaikkiaan rohkea kirja, joka ei ole jäänyt huomaamatta Finlandia-palkintolautakunnaltakaan.
Jaana Syrjä
